Olen oppinut elämään viisaasti karusti,

tähyilen taivasta, rukoilen Jumalaa,

ja illan suussa kävelen pitkään,

väsytän turhaa ikävääni.

Kun notkossa ohdakkeet kahisevat

ja pihlajaterttu on kypsyyttään raskas,

minä sepitän hilpeitä lauluja

kauniista katoavasta elämästä.

Palaan kotiin. Pörroinen mairea kissa

kehrää ja nuolaisee kättäni.

Sahan tornissa järvenrannalla

loimuaa kirkas tulenliekki.

Harvoin haikara laskeutuu katolle,

sen huuto rikkoo hiljaisuuden.

Jos nyt koputtaisit ovelleni,

en ehkä edes kuulisi.